keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Luutun ruusukkeen leikkaaminen

Kuvat tulee sitten joskus. 

Ruusuke on sellainen asia, joka löytyy milteipä jokaisesta luutusta. Halpisluutun tunnistaa jo kaukaa yksinkertaisesta ruusukkeesta. Tietysti ruusukkeen askartelu vie aikaa, joten "tehdas"tekoinen soitin syntyy nopeammin yksinkertaistetulla kuviolla. Pelkkää tyhjää aukkoa, niinkuin modernissa klassisessa kitarassa on, ei silti näe ikinä luutussa - voisi sanoa, että ruusuke on yksi luutun määrittelevistä tekijöistä.

Tässä blogitekstissä kuvaan yhden tavan leikata ruusuke. Lisäksi opastan välttämättömässä työkalujen teroituksessa sekä niiden tekemisessä itse. Tämä teksti on suomennos aikaisemmin englanniksi julkaisemastani versiosta. Haluan tuoda tätä tietoa suomalaistenkin ulottuville, siis sellaistenkin, joille Lontoon murre ei tule yhtä luonnostaan kuin minulle.

Tässä puhun siis luutun ruusukkeesta, joka puhkotaan suoraan luutun kanteen, eli se on samaa puuta kannen kanssa. Vihueloissa ja muissa vanhoissa soittimissa ruusukkeet olivat eri puista, kenties monista kerroksistakin tehtyjä. Barokkikitarassa tämän osion koristelu on viety kenties pisimmälle, niissä ruusuke on syvä ja monikerroksinen pergamentti/paperihärpäke, joka onkin sitten ihan toinen lukunsa.

Luutun kannen tukee ruusukkeen kohdalta olla suunnilleen 1mm, muttei alle sen. Ympäröivä puu on puolisen milliä paksumpaa. Kannen alla voi pitää pyöreää ruusukkeen kokoista paksua paperia, ja sitten höylällä ohennetaan kansi juuri ruusukkeen kohdalta.

Ruusukkeen piirustukset voi tulostaa tavalliselle paperille (tai piirtää itse, mikäs siinä) josta leikataan ruusukkeen kokoinen ympyrä ja liimataan ohennetulla luuliimalla (tai paperiliimalla) tarkalleen oikeaan kohtaan kannen yläpinnalle. Apuna voi käyttää kannen läpi porattua pientä reikää, joka määrittää ruusukkeen keskipisteen - siis jos ruusukkeen keskikohta on pois leikattava osa, muuten joutuu mittailemaan alapuolen erikseen. Alapinnalle liimataan paksusta vesiväripaperista ruusuketta noin 7mm suuntaansa leveämpi tukikerros, tietysti myös tarkalleen keskitettynä. Mainittua reikää kannattaa käyttää avuksi. Tukipaperi pitää liimata tuhdilla luuliimalla, sitä ei irroiteta. Piirustuspaperi sen sijaan irroitetaan kun ruusuke on leikattu. Anna kuivua ja laita vaikka paino päälle, niin paperi ei irtoa reunoilta. Piirustuspaperi sen sijaan irroitetaan kun ruusuke on leikattu.

Työkalujen valmistaminen

Valmiina näitä ei taida mistään saadakkaan. Olen tehnyt omani tavallisesta harrasteveitsestä (x-acto tms.) Tarvitset veitsen ja varateriä, joista muotoillaan talttamaisia teriä. Vasemmalla alla olevassa kuvassa siis veitsi itse tavallinen terä kiinnitettynä. Kolmen ryhmä on kourutalttoja, ja kaksi oikealla ovat tasapäisiä talttoja. Taltat liitetään veitsen runkoon ja niillä lävistetään ruusukemateriaali pystysuunnassa. Kaivertamista ne eivät kestä, eikä initä siihen ole tarkoitettukaan. Tavallisella veitsenterällä sitten kaiverretaan mahdolliset v-urat ja muutoin viimeistellään ja siistitään ruusuke.

[kuva]

Jonkinlaista metalliviilaa tai sähköllä toimivaa hiomisjärjestelmää kannattaa käyttää, jos sellaisen löytää. Jonkinlainen Dremelin korvike olisi tietysti täydellinen pienten metalliosien työstöön. Muutoin täytyy tyytyä hiekkapaperiin. Teriä on helpoin työstää kun ne ovat kiinni veitsirungossa. Talttaterä täytyy työstää niin, että se ohenee kärkeä kohti noin 0.3 milliin alkuperäisestä paksuudestaan. Tämä oheneminen tapahtuu noin 7 millin matkalla. Kärkeen tietysti vielä teroitetaan itse leikkaava reuna, mutta itse terän täytyy olla todella ohut, jotta se voidaan mukavasti työntää puun läpi. Terän hienomuotoiluun suosittelen 120-200 karkeuksista hiomapaperia.

Teroitus tapahtuu ensin 400 ja sitten 1000 karkeudella. Terä kannattaa kiillottaa ennen teroitusta molemmilta puoliltaan tonnisella paperilla, jotta sen työntäminen puuhun ja vetäminen puusta olisi mahdollisimman vaivatonta. Terävä reuna saadaan aikaiseksi kuten tavalliseenkin talttaan. Toinen puoli on täysin suora, ja toiselle puolelle tehdään noin 45 asteen kulma. Laita hiomapaperi vasten pöytää tai muuta tasaista alustaa, vedä sitten terää sen päällä koko ajan oikeassa asennossa. Toista tonnisella. Nyt terässä on oletettavasti kiere, joka pitäisi saada pois. Kun terää nyt hioo hieman molemmilta puolilta, muistaen edelleen, että toinen puoli on suora ja vain toisella puolelle on kulma, niin kierre katoaa. Terää voi myös vetää jonkin puun läpi sivuttain, tai voi käyttää nahkaa.

Näin saatu terä on kompromissiratkaisu. Senhän täytyy olla tarpeeksi ohut, että sen voi työntää puun läpi ja tarpeeksi vahva, ettei se katkea. Jos terä ei ole tarpeeksi terävä leikkaamaan ihokarvoja (kas siitäpä englannin kielen ilmaisu razor-sharp), on vaarana, että terä puun leikkaamisen sijaan ohuutensa vuoksi taittuu ja näin menee pilalle.

Ruusukkeen mallin mukaan kannattaa valita minkälaisia talttoja tekee. Pyöreät muodot on helppo tehdä pyöreillä taltoilla, ja pelkkiä suoria viivoja sisältävää kuviota varten ei kannata tietenkään turhaan tehdä kourutalttoja. Suoria talttoja kannattaa tehdä ainakin kapea ja leveä malli, niin kuvion pitkät sivut saa nopeasti leikattua. Taltat kannattaa mitoittaa niin, että yhdellä painalluksella saa leikattua juuri kuvioon sopivan mittaisen leikkauksen.

Materiaalista

Luutun kansihan tehdään kuusesta, joka periaatteessa on todella pehmeää puuta. Ongelmaksi siinä muodostuu kova talvikasvu, joka vastaa ohuiden teriemme taittamisesta. Jos tylsä terä ei menekään rikki, se voi silti repiä pehmeää kesäkasvua mukanaan. Se siis työntää puuta eikä leikkaa sitä. Ja siksi terät teroitetaan tarpeeksi hyvin jotta vaikka ihokarvat voisi sheivata. Käytän muuten em. teroitusmetodia kaikkien terään perustuvien työkalujeni teroittamiseen, ja tarkistan terävyyden myös aina samalla tavoin. Nyt perinteiset puutyöhenkilöt varmasti suuttuvat, kun käytän hiomapaperia teroittamiseen, mutta se toimii ja on kätevämpikin kuin liippakivet.

Ruusukkeen leikkaaminen

Ensikertalaisen on syytä harjoitella ensin hyvän matkaa johonkin muuhun palaan kuin lopulliseen kanteen. Suosittelen kantta muotoillessa irti leikattua kulmaa, sillä materiaalin on kuitenkin hyvä olla sama. Toki on mahdollista melko huomaamattomasti liimata pilalle mennen ruusukkeen tilalle kanteen uusi pala kuusta, mutta kannattaako sitä nyt asioikseen siihen hommaan lähteä...

Leikkaukset kannattaa suorittaa jonkinlaisen pehmeän alustan päällä, emmehän halua pirstoa teriämme heti alkuunsa. Minulla on käytössä itsensä korjaava muovimatto, varmaan jostain askarteluliikkeestä ostettu.

Leikkaaminen kannattaa aloittaa kuvion keskeltä. Terän tulee mennä kannen läpi täysin pystysuorassa kaikkien kerrosten (paperi, puu, paperi) läpi. Opit kuulemaan ja tunnistamaan vesiväripaperin läpäisyn äänen, josta tiedät milloin olet tarpeeksi syvällä. Terän 45 asteen kulman puolen pitäisi aina osoittaa irtilähtevää osaa kohti. Kourutalttojen kanssa se ei tietenkään aina ole mahdollista.

Ensimmäinen ongelma on se, että terä ei välttämättä sukellakkaan puuhun pystysuorassa, vaikka kuinka yrittää pitää veistä oikeassa asennossa. Täytyykin "kalibroida" itsensä. Työnnä taltta siis niin hyvin pystyssä kuin kykenet puun läpi. Päästä sitten koko taltta korjaamaan asentonsa haluamallaan tavalla. Veitsen runko noudattaa nyt sitä kulmaa, missä terä on puun sisällä. Nyt voit yrittää korjata kulmaa, kunnes saat opetettua itsellesi juuri oikean kulman. Kaiken lisäksi oikea työntökulma riippuu myös puun syiden suunnasta suhteessa terään. Mutta tästäpä on turha tätä enempää kirjoittaa, sen oppii kyllä kun kokeilee.

Älä suotta irroita jo leikattuja palasia, sillä ne tukevat jäljelle jäävää puuta kiilan tavoin toimivaa terää vastaan. Jos/kun ruusukkeesta halkeaa palanen, jonka ei pitäisi irrota, sen voi liimata pikaliimalla tai luuliimalla takaisin kiinni vaikka heti kun se irtoaa. Kukapa ne palaset sitten lattialta metsästäisi projektin lopussa.

Kuviopaperin voi poistaa hiomapaperilla tai jos käytit luuliimaa, kostealla kankaalla ja silitysraudalla. Varo kuitenkin vettä, sillä se kupristaa kannen käyttökelvottomaksi jos sitä on liikaa. Alapinnan paperia ei poisteta! Jos kansi kuitenkin kupristuu, niin voit kokeilla puristaa sen tasaiseksi levyjen tai lautojen avulla. 

Ja sitten vasta poistetaan kuvioon kuulumattomat puunpalaset.

V-urien leikkaus ynnä muu viimeistely

Teroita askateluveitsen terä.

Ruusukkeiden "langat" risteilevät toistensa ali ja yli vuorotellen. Katsoppa kuvaa tarkkaan, niin minun ei tarvitse selittää tätä.  


Tässä on oikeastaan W-urat. W vai V riippuu lähinnä lankojen leveydestä, kas tässä on v-urat.


Ympäröivä "köynnös" on taas muotoiltu niin, että reunat on veistelty 45 asteen kulmaan.

Takaisin astiaan. Ensiksi siis leikataan puu niin, että tulee selville nuo yli-ali-kuviot, ja sitten vasta urat yms. kuvioinnit. Risteyskohdassa leikataan noin puoleen milliin päälle tulevan langan mukaan. Jos se on osa pyöreätä muotoa, niin muotoa pitää jatkaa. Sitten leikataan palanen irti halutunlaisessa kulmassa. 45 astetta on ehkä liian jyrkkä, arvioisin itse leikkaavani noin 75 asteen kulmassa. Tässä kaavakuva, joka ehkä selkeyttää asiaa. Siinä on siis jo samontein v-uratkin, vaikka niitä ei vielä kannata tehdä.

V-urat leikataan pitämällä veistä 45 asteen kulmassa. Suoria uria tehdessä voi yrittää käyttää viivoitinta apuna. Itse en koe että viivoitin auttaa, enemmän ehkä häiritsee. Pyöreät muodot joutuu joka tapauksessa leikkaamaan vapaalla kädellä. Tässä hommassa auttaa jos ymmärtää miten puun syyt menevät ja mitä se oikeastaan tarkoittaa, että puulla on syyt. Syyt ovat kuin spagettitukku kädessäsi. Pituussuunnassa vahva, mutta vierekkäisiä syitä ei oikeastaan pidä mikään (no huonosti sanottu, mutta you get the point) kiinni. Syyt siis irtoavat toisistaan helposti. Käytin kaikki piirtämistaitoni ja tein allaolevan kaavakuvan:


Tässä koitan osoittaa mitä tapahtuu kun puuta leikkaa terällä. Äxät ja veet tuossa merkkaavat sitä pintaa, jonka haluamme valmiiseen työhön. Vasemmalla on veitsi tai taltta, joka työntyy puun läpi, oikealla taas höylä, joka kaapii puun pintaa. Mustat viivat ovat syitä, jotka menevät ryttyyn kun terä katkoo ne.  Eli ruusukkeen uria leikatessasi haluat siis leikata veitsellä niin, että hyvä pinta jää esiin, eli yo. kuvassa vasemmalla olevalla tavalla. Kun leikkaat pyöreitä muotoja, sinun pitää tehdä ainakin neljä leikkausta kokonaisen ympyrän leikkaamiseksi. Allaolevassa kuvassa on aina yhden v-uran kohdalle merkitty, mihin suuntaan leikkaus täytyy tehdä.  Viereinen ura leikataan tietenkin ihan samalla tavalla. Huomioi puun syiden suunta.

 


Lopuksi

Ruusukkeitahan ja niiden kaiverrustekniikkaa voi toki käyttää muuhunkin kuin soitinrakennukseen. Vilkaise vaikka seuraavaa linkkiä, http://www.esomogyi.com/boxes.html . Ervin Somogyi on kitaranrakentaja, joka on vienyt sekä kitaran koristelun että luutun ruusukkeiden käytön uusiin sfääreihin. Linkitin hänen koristellut laatikkonsa, mutta kannattaa myös vilkaista custom-malliset kitarat tuolta sivulta.

Ruusukkeen malleja löytää lisää googlella, laittamalla hakusanaksi 'lute rosette' (tai vihuela tai baroque guitar).

Tässä vielä mainitsemistani pergamenttiruusukkeista esimerkkejä: http://www.parchmentroses.com/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti